Yleistä
Monacon kaupunkivaltio on jaettu sukujen ja mafian kesken alueisiin, jotka noudattavat Monacon oikeaa ns. aluejakoa (+ kasino erotettu omaksi alueekseen). Vain oman suvun alueen sisällä saa metsästää. Suvuilla on myös velvollisuuksia alueidensa suhteen, ei saa jättää ruumiita lojumaan kadulle jne. Alueet jakautuvat seuraavasti:
Pariisi: Fontvieille (bisnes- ja asuinalue, helikopterikenttä)
Riviera: Monte-Carlo (bisnes/luksus/hotellialue)
Korsika: Les Moneghetti/Jardin Exotique (huviloita, puistoja, luontoa)
Venetsia: Monaco-Ville (vanhakaupunki feat. palatsi)
Sisilia: La Condamine (satama, jossa raha liikkuu)
Mafia: Casino de Monte-Carlo (kuuluisa kasino)
Pariisi
Tulevat hyvin toimeen Venetsian ja Rivieran kanssa, huonosti Korsikan ja Sisilian kanssa.
He, jotka ovat parempia kuin sinä. Ranskalaisen snobiuden stereotyyppinen ilmentymä. Kulissit pidetään pystyssä, tekohymy ei sammu, hyvä maine on kaikki kaikessa. Suittu ulkomuoto, teeskentelynmakuinen puhetyyli, pikkurillit pystyssä. Heissä kohtaavat Versaillesin kultakausi ja moderni bisnesmaailma.
Pariisilaiset vampyyrit ovat hyvin reviiritietoisia ja vaikka vierailijat ovat tervetulleita heidän kaupunkiinsa, niin vakituisesti siellä asuvat vampyyrit kuuluvat kaikki tavalla tai toisella vanhaan sukuhaaraan, joka edelleen jatkuu ihmisten parissa. Vaikka moni muukin asia - kuten Moulin Rougen omistajuus - vetää suvun vampyyreja Pariisiin, niin he viihtyvät hyvin myös Monacossa. Suvun johtajat, toisiaan sisariksi kutsuvat Maria ja Jeanne, tunnetaan piinkovina neuvottelijoina, ovathan he saaneet oppinsa Versaillesin hovissa 1700-luvulla. Sisarten auktoriteetti olikin se, joka toi toistensa kanssa kilpailevat pariisilaiset vampyyrit yhteen Pariisin suvuksi. Nykyään Maria ja Jeanne ovat delegoineet monia suvun poliittisia asioita luotetulleen Renélle.
Suhtautuminen vaki-ihmisiin: Pariisilaisilla vampyyreilla on yleensä pitkäaikaisia vaki-ihmisiä, joihin usein muodostuu myös jonkinlainen romanttinen/seksuaalinen suhde.
Riviera
Tulevat hyvin toimeen Pariisin ja Sisilian kanssa, huonosti Korsikan ja Venetsian kanssa.
Kuvitteellisella punaisella matolla leveää hymyään väläyttelevät vähintään oman elämänsä supertähdet. Korostavat karismaansa säihkyvällä tyylitajullaan, jossa enemmän on enemmän. Mielenmaisema liikkuu salamannopeutta ylenpalttisen ilon ja synkän draaman välillä. Kaikesta voi ottaa nokkiinsa, eikä tunneilmaisua turhaan hillitä.
Rivieran suku on suhteellisen nuori. Sen kantaisä, Jean-Marie, perusti suvun Nizzan vampyyrisuvun hajottua 1790-luvun alussa. Rivieraa on siitä eteenpäin leimannut sarja väkivaltaisia vallanvaihtoja, sekä suvun sisäinen kahtiajakauma, kun Jean-Marien jälkeläiset Louie ja Lisebeth ryhtyivät kilpailemaan vaikutusvallasta niin oman kuin muidenkin sukujen sisällä. Kaikki kolme ovat jo astuneet lopullisen kuoleman kynnyksen yli, ja nykyään kolmas sukupolvi on vallannut pelilaudan. Monacossa Rivieran starat vähemmän yllättäen viihtyvät loistavasti.
Suhtautuminen vaki-ihmisiin: Vaki-ihmiset ovat statussymboleita, joilla koreillaan ja kehuskellaan kuin uudella Vuitton-laukulla konsanaan. Se ei silti tarkoita, että heitä kohdeltaisiin aina erityisen hyvin, päinvastoin juuri imagon säilymisen varmistamiseksi heitä kohtaan saatetaan olla hyvinkin ankaria.
Korsika
Tulevat hyvin toimeen Venetsian ja Sisilian kanssa, huonosti Pariisin ja Rivieran kanssa.
Jos olette lukeneet ‘Asterix Korsikassa’, niin tiedätte, mistä on kyse. Korsikalaisia voisi verrata suomalaisiin jäyhyydessään, puhumattomuudessaan, luonnonläheisyydessään ja kiivailussaan. Ulkomuotokin näillä vampyyreilla on selkeästi eläimellisempi kuin muilla, eikä vaatteilla todellakaan koreilla.
Korsikalaisia vampyyreja on asunut Monacossa 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Vanha vampyyri Andreas on ollut suvun vallankahvassa niin pitkään kuin kukaan muistaa. Korsikalaisten edustus Monacossa ei ole missään vaiheessa ollut kovin suurta, mutta selvästi he haluavat kuitenkin pysyä perillä tärkeäksi kokemistaan yhteisistä asioista. Lisäksi he viihtyvät muidenkin sukujen parissa, vaikka päällisin puolin vaikuttavat jurolta sakilta. He eivät myöskään elä niin askeettista elämää kuin mistä heille monesti piruillaan. Yksityisyys kuitenkin merkitsee korsikalaisille paljon ja he arvostavat omaa tilaansa, minkä vuoksi vain aniharva on itseasiassa vieraillut suvun tiloissa virallista vastaanottoaulaa pidemmällä.
Suhtautuminen vaki-ihmisiin: Ihmistenkin suhteen korsikalaisten ruokailutavat ovat sangen eläimelliset ja mieluiten he metsästävät ravintonsa “villistä luonnosta”, jota Korsikassa onneksi riittää. Uhreiksi päätyvät tällöin usein epäonniset turistit ja paikalliset, jotka eksyvät liian syvälle saaren keskiosien vuoristoon. Vaki-ihmisiä korsikalaiset eivät ymmärrä saati hyväksy. Siksi onkin todella outoa, että heidän parissaan on nähty erästä ihmistä jo vuoden päivät.
Venetsia
Tulevat hyvin toimeen Pariisin ja Korsikan kanssa, huonosti Rivieran ja Sisilian kanssa.
Viralliset kummajaiset, joiden naamioiden taakse kätkeytyy jonkinlaisen kultin salainen toiminta. Eksentrisiä ja arvaamattomia persoonia, jotka todellakin ymmärtävät juhlimisen päälle. Tiedetään, että heidän ja ihmisten maailmat limittyvät toisiinsa huomattavan paljon, ja jotkut pitävätkin heitä varomattomina.
Venetsian sukua johti 1600-luvulta 1800-luvun puoliväliin asti Fernando Rinaldi, joka oli taitava poliitikko ja vahva johtaja. Tuolloin Venetsia ylläpiti pintapuolisesti hyviä suhteita muihin vampyyrisukuihin, mutta viihtyi pääasiassa omissa oloissaan. Venetsialaisten elämä on aina kietoutunut yhteen ihmisten kanssa, ja heidän ympärilleen on muodostunut jo varhain vampyyreita palvova kultti, jota venetsialaiset ovat käyttäneet hyödyksi rituaalitaikuudessaan. Fernando loi 1700-luvulla kaksi jälkeläistä, ensin Flavianan ja sitten Adrianan. Ensialkuun näytti siltä, että Flaviana olisi ilmiselvä Fernandon manttelinperijä, mutta myöhemmin Adriana vei sisarensa paikan luojansa suosikkina. 1840-luvulla Flaviana kuitenkin nousi Fernandon kuoleman myötä Venetsian suvun johtajaksi, minkä seurauksena Adriana pakeni Venetsiasta ja on siitä asti asunut muiden sukujen parissa. Flaviana on johtanut sukuaan nyt puolitoista vuosisataa, ja vaikka Adrianalla ei ole mitään konkreettista valtaa, on tällä edelleen lukuisia tukijoita sukunsa sisällä ja selvästi hänellä on myös hämmästyttävän hyvä ymmärrys suvun asioista.
Suhtautuminen vaki-ihmisiin: Venetsian vampyyrit eivät etenkään aikaisemmin harrastaneet vaki-ihmisiä. Kultti mahdollistaa säännöllisen ravinnon saamisen suurimmalle osalle sukua, joten tapa pitää erillisiä vaki-ihmisiä ei ole vakiintunut venetsialaisten pariin. Poikkeuksia kuitenkin on ja joillakin suvun jäsenillä saattaa olla omista syistään vaki-ihmisiä. Tätä ei katsota pahalla, se on vain harvinaista. Viimeisen reilun vuosikymmenen ajan Flaviana on alkanut pitää jostain syystä aina ihmistä mukanaan, mutta nämä ihmiset vaihtuvat tiuhaa tahtia.
Sisilia
Tulevat hyvin toimeen Rivieran ja Korsikan kanssa, huonosti Pariisin ja Venetsian kanssa.
Olivat myötävaikuttamassa mafian syntyyn Sisiliassa ja päässeet nauttimaan työnsä hedelmistä. Ovatkin kaksijakoinen yhdistelmä rentoa nautiskelijaa ja kylmäpäistä omaneduntavoittelijaa. Ovat perusvampyyriakin enemmän himojensa orjia, eivätkä aina mieti tarkkaan seuraavaa askeltaan. Muutoin ovat liikkeellä mañana-asenteella.
1800-luvun Sisiliassa vampyyrit katsoivat olevansa paremmin turvassa, mikäli olisivat jollain tavoin integroituneet osaksi ihmisten yhteiskuntaa. He alkoivat tehdä yhteistyötä enemmän tai vähemmän järjestäytyneiden ammattirikollisten kanssa ja myötävaikuttivat vahvasti mafian syntyyn Sisiliassa. Jo ennen rikollisten kanssa tehtyä yhteistyötä sisilialaisten vampyyrien talous oli turvattu, sillä he pyörittivät bordelleja, jotka ovat nykyäänkin voimissaan ja edelleen suvun omistuksessa. Hienostuneet ja hyvällä maulla toteutetut bordellit eivät ole pelkkiä ilotaloja, vaan myös merkittäviä keskuksia vampyyreille kohdata toisiaan ja järjestää juhlia. Monacossakin sisilialaisilla on juhlat harva se yö.
Suhtautuminen vaki-ihmisiin: Jotkut sisilialaiset vaihtavat vaki-ihmistä kuin paitaa, tosin tämä saattaa johtua siitäkin, että ne menevät niin kovin helposti rikki. Joillekin vaki-ihmiset ovat lähinnä hauskaa bileseuraa, mutta sen verran vakavasti heihin suhtaudutaan, ettei toisen omaa pidellä ilman lupaa, kuten ei muissakaan suvuissa.
Mafia
Sisilian Cosa Nostra on ollut tekemisissä Välimeren alueen vampyyreiden kanssa koko historiansa ajan. Kaikki mafiosot eivät tietenkään tiedä vampyyreiden olemassaolosta, mutta Constanzan mafiaperhe on perinteisesti suhtautunut hämärässä viihtyviin liikekumppaneihinsa avoimin mielin. Järjestely on hyödyttänyt molempia osapuolia, sillä Cosa Nostra on erinomaisen taitava hankkiutumaan eroon kiusallisista, kuiviin imetyistä ruumiista ja kykenee sen lisäksi toimittamaan maksukykyisille asiakkaille melkein mitä tahansa: ihmisiä, hupia, huumeita jne. Kannattaa kuitenkin muistaa, että mafia on hyvä yhteistyökumppani vain niin kauan kuin sopimuksista pidetään kiinni ja keskinäinen kunnioitus säilyy. Vaikka Constanzan capofamiglia Donna Vittoria onkin vain kuolevainen ihminen, hänen perheensä lonkerot ulottuvat Monacossa kaikkialle, ja kaikki vampyyrisuvut pyrkivät pysymään hyvissä väleissä hänen kanssaan. Hyvät välit tarkoittavat hyvää bisnestä, ja vain typerys astuu ehdoin tahdoin mafian varpaille.
Suhtautuminen vampyyreihin: Mafia ei ole halunnut laajemmin hyödyntää vampyyreita, monistakin syistä: mm. uskonnollisuus, halu pärjätä “omillaan” eikä yliluonnollisuuteen perustuen sekä ajatus elämänkaaresta ja kunniakkaasta kuolemasta. Monet mukamas kovatkin mafiosot nikottelevat, kun pitäisi olla enemmän tekemisissä vampyyrien kanssa. Tiedossa on kuitenkin muutamia mafiosoja, jotka ovat myös vampyyreja.
Monacon kaupunkivaltio on jaettu sukujen ja mafian kesken alueisiin, jotka noudattavat Monacon oikeaa ns. aluejakoa (+ kasino erotettu omaksi alueekseen). Vain oman suvun alueen sisällä saa metsästää. Suvuilla on myös velvollisuuksia alueidensa suhteen, ei saa jättää ruumiita lojumaan kadulle jne. Alueet jakautuvat seuraavasti:
Pariisi: Fontvieille (bisnes- ja asuinalue, helikopterikenttä)
Riviera: Monte-Carlo (bisnes/luksus/hotellialue)
Korsika: Les Moneghetti/Jardin Exotique (huviloita, puistoja, luontoa)
Venetsia: Monaco-Ville (vanhakaupunki feat. palatsi)
Sisilia: La Condamine (satama, jossa raha liikkuu)
Mafia: Casino de Monte-Carlo (kuuluisa kasino)
Pariisi
Tulevat hyvin toimeen Venetsian ja Rivieran kanssa, huonosti Korsikan ja Sisilian kanssa.
He, jotka ovat parempia kuin sinä. Ranskalaisen snobiuden stereotyyppinen ilmentymä. Kulissit pidetään pystyssä, tekohymy ei sammu, hyvä maine on kaikki kaikessa. Suittu ulkomuoto, teeskentelynmakuinen puhetyyli, pikkurillit pystyssä. Heissä kohtaavat Versaillesin kultakausi ja moderni bisnesmaailma.
Pariisilaiset vampyyrit ovat hyvin reviiritietoisia ja vaikka vierailijat ovat tervetulleita heidän kaupunkiinsa, niin vakituisesti siellä asuvat vampyyrit kuuluvat kaikki tavalla tai toisella vanhaan sukuhaaraan, joka edelleen jatkuu ihmisten parissa. Vaikka moni muukin asia - kuten Moulin Rougen omistajuus - vetää suvun vampyyreja Pariisiin, niin he viihtyvät hyvin myös Monacossa. Suvun johtajat, toisiaan sisariksi kutsuvat Maria ja Jeanne, tunnetaan piinkovina neuvottelijoina, ovathan he saaneet oppinsa Versaillesin hovissa 1700-luvulla. Sisarten auktoriteetti olikin se, joka toi toistensa kanssa kilpailevat pariisilaiset vampyyrit yhteen Pariisin suvuksi. Nykyään Maria ja Jeanne ovat delegoineet monia suvun poliittisia asioita luotetulleen Renélle.
Suhtautuminen vaki-ihmisiin: Pariisilaisilla vampyyreilla on yleensä pitkäaikaisia vaki-ihmisiä, joihin usein muodostuu myös jonkinlainen romanttinen/seksuaalinen suhde.
Riviera
Tulevat hyvin toimeen Pariisin ja Sisilian kanssa, huonosti Korsikan ja Venetsian kanssa.
Kuvitteellisella punaisella matolla leveää hymyään väläyttelevät vähintään oman elämänsä supertähdet. Korostavat karismaansa säihkyvällä tyylitajullaan, jossa enemmän on enemmän. Mielenmaisema liikkuu salamannopeutta ylenpalttisen ilon ja synkän draaman välillä. Kaikesta voi ottaa nokkiinsa, eikä tunneilmaisua turhaan hillitä.
Rivieran suku on suhteellisen nuori. Sen kantaisä, Jean-Marie, perusti suvun Nizzan vampyyrisuvun hajottua 1790-luvun alussa. Rivieraa on siitä eteenpäin leimannut sarja väkivaltaisia vallanvaihtoja, sekä suvun sisäinen kahtiajakauma, kun Jean-Marien jälkeläiset Louie ja Lisebeth ryhtyivät kilpailemaan vaikutusvallasta niin oman kuin muidenkin sukujen sisällä. Kaikki kolme ovat jo astuneet lopullisen kuoleman kynnyksen yli, ja nykyään kolmas sukupolvi on vallannut pelilaudan. Monacossa Rivieran starat vähemmän yllättäen viihtyvät loistavasti.
Suhtautuminen vaki-ihmisiin: Vaki-ihmiset ovat statussymboleita, joilla koreillaan ja kehuskellaan kuin uudella Vuitton-laukulla konsanaan. Se ei silti tarkoita, että heitä kohdeltaisiin aina erityisen hyvin, päinvastoin juuri imagon säilymisen varmistamiseksi heitä kohtaan saatetaan olla hyvinkin ankaria.
Korsika
Tulevat hyvin toimeen Venetsian ja Sisilian kanssa, huonosti Pariisin ja Rivieran kanssa.
Jos olette lukeneet ‘Asterix Korsikassa’, niin tiedätte, mistä on kyse. Korsikalaisia voisi verrata suomalaisiin jäyhyydessään, puhumattomuudessaan, luonnonläheisyydessään ja kiivailussaan. Ulkomuotokin näillä vampyyreilla on selkeästi eläimellisempi kuin muilla, eikä vaatteilla todellakaan koreilla.
Korsikalaisia vampyyreja on asunut Monacossa 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Vanha vampyyri Andreas on ollut suvun vallankahvassa niin pitkään kuin kukaan muistaa. Korsikalaisten edustus Monacossa ei ole missään vaiheessa ollut kovin suurta, mutta selvästi he haluavat kuitenkin pysyä perillä tärkeäksi kokemistaan yhteisistä asioista. Lisäksi he viihtyvät muidenkin sukujen parissa, vaikka päällisin puolin vaikuttavat jurolta sakilta. He eivät myöskään elä niin askeettista elämää kuin mistä heille monesti piruillaan. Yksityisyys kuitenkin merkitsee korsikalaisille paljon ja he arvostavat omaa tilaansa, minkä vuoksi vain aniharva on itseasiassa vieraillut suvun tiloissa virallista vastaanottoaulaa pidemmällä.
Suhtautuminen vaki-ihmisiin: Ihmistenkin suhteen korsikalaisten ruokailutavat ovat sangen eläimelliset ja mieluiten he metsästävät ravintonsa “villistä luonnosta”, jota Korsikassa onneksi riittää. Uhreiksi päätyvät tällöin usein epäonniset turistit ja paikalliset, jotka eksyvät liian syvälle saaren keskiosien vuoristoon. Vaki-ihmisiä korsikalaiset eivät ymmärrä saati hyväksy. Siksi onkin todella outoa, että heidän parissaan on nähty erästä ihmistä jo vuoden päivät.
Venetsia
Tulevat hyvin toimeen Pariisin ja Korsikan kanssa, huonosti Rivieran ja Sisilian kanssa.
Viralliset kummajaiset, joiden naamioiden taakse kätkeytyy jonkinlaisen kultin salainen toiminta. Eksentrisiä ja arvaamattomia persoonia, jotka todellakin ymmärtävät juhlimisen päälle. Tiedetään, että heidän ja ihmisten maailmat limittyvät toisiinsa huomattavan paljon, ja jotkut pitävätkin heitä varomattomina.
Venetsian sukua johti 1600-luvulta 1800-luvun puoliväliin asti Fernando Rinaldi, joka oli taitava poliitikko ja vahva johtaja. Tuolloin Venetsia ylläpiti pintapuolisesti hyviä suhteita muihin vampyyrisukuihin, mutta viihtyi pääasiassa omissa oloissaan. Venetsialaisten elämä on aina kietoutunut yhteen ihmisten kanssa, ja heidän ympärilleen on muodostunut jo varhain vampyyreita palvova kultti, jota venetsialaiset ovat käyttäneet hyödyksi rituaalitaikuudessaan. Fernando loi 1700-luvulla kaksi jälkeläistä, ensin Flavianan ja sitten Adrianan. Ensialkuun näytti siltä, että Flaviana olisi ilmiselvä Fernandon manttelinperijä, mutta myöhemmin Adriana vei sisarensa paikan luojansa suosikkina. 1840-luvulla Flaviana kuitenkin nousi Fernandon kuoleman myötä Venetsian suvun johtajaksi, minkä seurauksena Adriana pakeni Venetsiasta ja on siitä asti asunut muiden sukujen parissa. Flaviana on johtanut sukuaan nyt puolitoista vuosisataa, ja vaikka Adrianalla ei ole mitään konkreettista valtaa, on tällä edelleen lukuisia tukijoita sukunsa sisällä ja selvästi hänellä on myös hämmästyttävän hyvä ymmärrys suvun asioista.
Suhtautuminen vaki-ihmisiin: Venetsian vampyyrit eivät etenkään aikaisemmin harrastaneet vaki-ihmisiä. Kultti mahdollistaa säännöllisen ravinnon saamisen suurimmalle osalle sukua, joten tapa pitää erillisiä vaki-ihmisiä ei ole vakiintunut venetsialaisten pariin. Poikkeuksia kuitenkin on ja joillakin suvun jäsenillä saattaa olla omista syistään vaki-ihmisiä. Tätä ei katsota pahalla, se on vain harvinaista. Viimeisen reilun vuosikymmenen ajan Flaviana on alkanut pitää jostain syystä aina ihmistä mukanaan, mutta nämä ihmiset vaihtuvat tiuhaa tahtia.
Sisilia
Tulevat hyvin toimeen Rivieran ja Korsikan kanssa, huonosti Pariisin ja Venetsian kanssa.
Olivat myötävaikuttamassa mafian syntyyn Sisiliassa ja päässeet nauttimaan työnsä hedelmistä. Ovatkin kaksijakoinen yhdistelmä rentoa nautiskelijaa ja kylmäpäistä omaneduntavoittelijaa. Ovat perusvampyyriakin enemmän himojensa orjia, eivätkä aina mieti tarkkaan seuraavaa askeltaan. Muutoin ovat liikkeellä mañana-asenteella.
1800-luvun Sisiliassa vampyyrit katsoivat olevansa paremmin turvassa, mikäli olisivat jollain tavoin integroituneet osaksi ihmisten yhteiskuntaa. He alkoivat tehdä yhteistyötä enemmän tai vähemmän järjestäytyneiden ammattirikollisten kanssa ja myötävaikuttivat vahvasti mafian syntyyn Sisiliassa. Jo ennen rikollisten kanssa tehtyä yhteistyötä sisilialaisten vampyyrien talous oli turvattu, sillä he pyörittivät bordelleja, jotka ovat nykyäänkin voimissaan ja edelleen suvun omistuksessa. Hienostuneet ja hyvällä maulla toteutetut bordellit eivät ole pelkkiä ilotaloja, vaan myös merkittäviä keskuksia vampyyreille kohdata toisiaan ja järjestää juhlia. Monacossakin sisilialaisilla on juhlat harva se yö.
Suhtautuminen vaki-ihmisiin: Jotkut sisilialaiset vaihtavat vaki-ihmistä kuin paitaa, tosin tämä saattaa johtua siitäkin, että ne menevät niin kovin helposti rikki. Joillekin vaki-ihmiset ovat lähinnä hauskaa bileseuraa, mutta sen verran vakavasti heihin suhtaudutaan, ettei toisen omaa pidellä ilman lupaa, kuten ei muissakaan suvuissa.
Mafia
Sisilian Cosa Nostra on ollut tekemisissä Välimeren alueen vampyyreiden kanssa koko historiansa ajan. Kaikki mafiosot eivät tietenkään tiedä vampyyreiden olemassaolosta, mutta Constanzan mafiaperhe on perinteisesti suhtautunut hämärässä viihtyviin liikekumppaneihinsa avoimin mielin. Järjestely on hyödyttänyt molempia osapuolia, sillä Cosa Nostra on erinomaisen taitava hankkiutumaan eroon kiusallisista, kuiviin imetyistä ruumiista ja kykenee sen lisäksi toimittamaan maksukykyisille asiakkaille melkein mitä tahansa: ihmisiä, hupia, huumeita jne. Kannattaa kuitenkin muistaa, että mafia on hyvä yhteistyökumppani vain niin kauan kuin sopimuksista pidetään kiinni ja keskinäinen kunnioitus säilyy. Vaikka Constanzan capofamiglia Donna Vittoria onkin vain kuolevainen ihminen, hänen perheensä lonkerot ulottuvat Monacossa kaikkialle, ja kaikki vampyyrisuvut pyrkivät pysymään hyvissä väleissä hänen kanssaan. Hyvät välit tarkoittavat hyvää bisnestä, ja vain typerys astuu ehdoin tahdoin mafian varpaille.
Suhtautuminen vampyyreihin: Mafia ei ole halunnut laajemmin hyödyntää vampyyreita, monistakin syistä: mm. uskonnollisuus, halu pärjätä “omillaan” eikä yliluonnollisuuteen perustuen sekä ajatus elämänkaaresta ja kunniakkaasta kuolemasta. Monet mukamas kovatkin mafiosot nikottelevat, kun pitäisi olla enemmän tekemisissä vampyyrien kanssa. Tiedossa on kuitenkin muutamia mafiosoja, jotka ovat myös vampyyreja.