Vampyyrit puhuvat suvuista yhteisön sisäisiä "klaaneja" tarkoittaessaan, mutta kuten ihmistenkin maailmassa, sukulaisuus ei automaattisesti tarkoita biologista sukulaisuutta. Suku-termin on tarkoitus korostaa yhteisöllisyyttä, lojaaliutta jne. Suvun sisällä luotu ja luoja päätyvät useimmiten perheenomaiseen tilanteeseen, jossa he muodostavat esim. pariskunnan tai vanhempi-lapsi-henkisen asetelman. Muutaman kerran on noussut esiin dramaattisia tilanteita, kun jo johonkin sukuun kuuluva vampyyri on syystä tai toisesta halunnut liittyä toiseen sukuun, mutta toistaiseksi suvusta toiseen vaihtamista ei ole vielä tapahtunut - tai pikemminkin päästetty tapahtumaan. Sukuihin voidaan myös ottaa vampyyreja Monacon yhteisön ulkopuolelta, mikäli uskotaan heidän kykenevän sitoutumaan osaksi perhettä.
Kaikki Monacossa asuvat vampyyrit kuuluvat johonkin sukuun. Kaupunkia asuttaa viisi sukua, joista vähintäänkin suvun edustajien selän takana käytetään näitä enemmän tai vähemmän mairittelevia lempinimiä, jotka samalla kertovat, mistä suvun edustajat ovat alkujaan peräisin:
Pariisin eliitti: He, jotka ovat parempia kuin sinä. Ranskalaisen snobiuden stereotyyppinen ilmentymä. Kulissit pidetään pystyssä, tekohymy ei sammu, hyvä maine on kaikki kaikessa. Suittu ulkomuoto, teeskentelynmakuinen puhetyyli, pikkurillit pystyssä. Heissä kohtaavat Versaillesin kultakausi ja moderni bisnesmaailma.
Rivieran seurapiirit: Kuvitteellisella punaisella matolla leveää hymyään väläyttelevät vähintään oman elämänsä supertähdet. Korostavat karismaansa säihkyvällä tyylitajullaan, jossa enemmän on enemmän. Mielenmaisema liikkuu salamannopeutta ylenpalttisen ilon ja synkän draaman välillä. Kaikesta voi ottaa nokkiinsa, eikä tunneilmaisua turhaan hillitä.
Korsikan barbaarit: Jos olette lukeneet ‘Asterix Korsikassa’, niin tiedätte, mistä on kyse. Korsikalaisia voisi verrata suomalaisiin jäyhyydessään, puhumattomuudessaan, luonnonläheisyydessään ja kiivailussaan. Ulkomuotokin näillä vampyyreilla on selkeästi eläimellisempi kuin muilla, eikä vaatteilla todellakaan koreilla.
Venetsian karnevaalit: Viralliset kummajaiset, joiden naamioiden taakse kätkeytyy jonkinlaisen kultin salainen toiminta. Eksentrisiä ja arvaamattomia persoonia, jotka todellakin ymmärtävät juhlimisen päälle. Tiedetään, että heidän ja ihmisten maailmat limittyvät toisiinsa huomattavan paljon, ja jotkut pitävätkin heitä varomattomina.
Sisilian hedonistit: Olivat myötävaikuttamassa mafian syntyyn Sisiliassa ja päässeet nauttimaan työnsä hedelmistä. Ovatkin kaksijakoinen yhdistelmä rentoa nautiskelijaa ja kylmäpäistä omaneduntavoittelijaa. Ovat perusvampyyriakin enemmän himojensa orjia, eivätkä aina mieti tarkkaan seuraavaa askeltaan. Muutoin ovat liikkeellä mañana-asenteella.
Suvuilla on tietysti mielipiteitä toisistaan ja pelaajat saavat selvityksen sukujen välisestä dynamiikasta.
Kaikki Monacossa asuvat vampyyrit kuuluvat johonkin sukuun. Kaupunkia asuttaa viisi sukua, joista vähintäänkin suvun edustajien selän takana käytetään näitä enemmän tai vähemmän mairittelevia lempinimiä, jotka samalla kertovat, mistä suvun edustajat ovat alkujaan peräisin:
Pariisin eliitti: He, jotka ovat parempia kuin sinä. Ranskalaisen snobiuden stereotyyppinen ilmentymä. Kulissit pidetään pystyssä, tekohymy ei sammu, hyvä maine on kaikki kaikessa. Suittu ulkomuoto, teeskentelynmakuinen puhetyyli, pikkurillit pystyssä. Heissä kohtaavat Versaillesin kultakausi ja moderni bisnesmaailma.
Rivieran seurapiirit: Kuvitteellisella punaisella matolla leveää hymyään väläyttelevät vähintään oman elämänsä supertähdet. Korostavat karismaansa säihkyvällä tyylitajullaan, jossa enemmän on enemmän. Mielenmaisema liikkuu salamannopeutta ylenpalttisen ilon ja synkän draaman välillä. Kaikesta voi ottaa nokkiinsa, eikä tunneilmaisua turhaan hillitä.
Korsikan barbaarit: Jos olette lukeneet ‘Asterix Korsikassa’, niin tiedätte, mistä on kyse. Korsikalaisia voisi verrata suomalaisiin jäyhyydessään, puhumattomuudessaan, luonnonläheisyydessään ja kiivailussaan. Ulkomuotokin näillä vampyyreilla on selkeästi eläimellisempi kuin muilla, eikä vaatteilla todellakaan koreilla.
Venetsian karnevaalit: Viralliset kummajaiset, joiden naamioiden taakse kätkeytyy jonkinlaisen kultin salainen toiminta. Eksentrisiä ja arvaamattomia persoonia, jotka todellakin ymmärtävät juhlimisen päälle. Tiedetään, että heidän ja ihmisten maailmat limittyvät toisiinsa huomattavan paljon, ja jotkut pitävätkin heitä varomattomina.
Sisilian hedonistit: Olivat myötävaikuttamassa mafian syntyyn Sisiliassa ja päässeet nauttimaan työnsä hedelmistä. Ovatkin kaksijakoinen yhdistelmä rentoa nautiskelijaa ja kylmäpäistä omaneduntavoittelijaa. Ovat perusvampyyriakin enemmän himojensa orjia, eivätkä aina mieti tarkkaan seuraavaa askeltaan. Muutoin ovat liikkeellä mañana-asenteella.
Suvuilla on tietysti mielipiteitä toisistaan ja pelaajat saavat selvityksen sukujen välisestä dynamiikasta.