Perustietoa vampyyreista.
Veri
Vampyyrit voivat teoriassa elää ikuisesti, mutta tarvitsevat elääkseen verta. On yksilökohtaista, kuinka usein vampyyrin on juotava, mutta täysissä voimissa pysyäkseen keskimäärin noin kerran viikossa. Vampyyri voi vaipua koomaunen kaltaiseen tilaan, jolloin tarvitsee hyvin vähän verta vain silloin tällöin, mutta jonkun on joka tapauksessa huolehdittava, että häntä ruokitaan. Täysin ilman verta vampyyri lopulta kuihtuu hengiltä. Vampyyrit pysyvät hengissä myös eläinten verellä, mutta pitkällisen käytön myötä tämä alkaa vaikuttaa vampyyrin jäljellä olevaan inhimillisyyteen ja he muuttuvat eläinten kaltaisiksi käytökseltään ja osittain myös ulkonäöltään. Tämä ei yleisesti ottaen ole toivottavaa, koska vampyyreilla on tarpeeksi identiteettikriisiä sisäisen petonsa kanssa jo valmiiksi.
Muuttuminen
Vampyyriksi muuttaminen tapahtuu yksinkertaisimmillaan siten, että jos ihminen, josta vampyyri on juonut, kuolee niin, että hänellä on kehossaan tuon kyseisen vampyyrin verta, hän herää vampyyrina - jos herää. Saattaa käydä myös niin, että ihmisen keho ja/tai mieli eivät kestä muutosta, jolloin hän kuolee lopullisesti. Muutoksen keskellä ihmiskeho saattaa vaikuttaa pahasti sairastuneelta (kova kuume ja heikotus), joten useimmista ihmisistä täytyy pitää tarkasti huolta. Monet ovat tajuttomia koko muutoksen ajan. Muutoksen pituutta on mahdotonta ennustaa, mutta se riippuu ihmisen henkisestä ja fyysisestä kunnosta. Osa muuttuu hetkessä, osalla kestää päiviä.
Vastaheränneet vampyyrit ovat arvaamattomia ja nälkäisiä ja elävät ensimmäisen viikkonsa pitkälti vaistojensa varassa, ovat siis ns. eläimellisemmässä tilassa kuin vanhemmat vampyyrit. Tämän vuoksi jonkun on huolehdittava heistä tuona aikana, koska muutoin seuraukset saattavat olla vakavia sekä ympäristölle että heille itselleen.
Epäinhimillisen osan hyväksyminen osaksi itseä on monille vaikeaa. Sen sijaan, että asiaan tottuisi, se vain yleensä korostuu pitkän iän myötä mitä enemmän tulee tilanteita, joissa vampyyri menettää itsekontrollin, kun hänen elävä kuollut -puolensa pääsee niskan päälle. Vampyyrius ei ole ns. itsestäänselvyys, johon entinen ihminen vaivattomasti solahtaa, vaan vaatii paljon sopeutumista. On paljon vampyyreja, joiden mieli ja järki eivät ole vaurioitumatta kestäneet epäinhimillisyyden taakkaa.
Fysiologia
Vampyyrit eivät ole kylmiä, vaan heillä on oma verenkiertonsa, joka pysyy käynnissä juodun veren avulla. Vampyyreilla on ihmisiin nähden parantuneet aistit ja he ovat heitä paljon voimakkaampia ja nopeampia. Vampyyri pystyy esimerkiksi haavoituttuaan paranemaan nopeasti, mutta ei itsekseen, vaan tarvitsee tähän ihmisen verta. Toisten vampyyrien veri ei siis auta paranemaan, eikä se sovellu myöskään ravinnoksi.
Vampyyrien tarvitsee nukkua, joskaan ei yhtä paljon kuin ihmisten. Unentarve riippuu mm. siitä, kuinka paljon vampyyri kuluttaa energiaa. Vuorokausirytmi on yksilökohtainen: Jotkut vampyyrit nukkuvat hieman joka päivä, toiset valvovat viikon ja nukkuvat sitten vuorokauden putkeen. Monet vampyyrit nukkuvat edelleen turvallisuus- ja tottumussyistä ruumisarkuissa ja muissa suljetuissa tiloissa, vaikka kestävätkin auringonvaloa paremmin kuin satoja vuosia sitten.
Erityiskyvyt
Vampyyrit voivat hetkellisesti lumota ihmisiä ("glamour"), mutta jos lumous kohdistuu useasti samaan ihmiseen, se menettää tehoaan, koska ihminen tottuu siihen. Lumous haihduttaa vampyyrin näin halutessa myös muiston vampyyrista, joten heidän on mahdollista juoda verta uhreistaan tappamatta näitä. Vampyyrit voivat lumoamisen kautta päästä käsiksi myös ihmisten uniin ja on myös kuultu vampyyreista, jotka voivat tehdä näin toisille vampyyreille. Joillakin yksittäisillä vampyyreilla saattaa lisäksi olla joitain erikoisempia kykyjä, mutta tällaisista asioista kuulee yleensä vain epäluotettavia huhuja.
Heikkoudet
Vaikka vampyyrit teoriassa eläisivätkin ikuisesti, käytännössä kukaan ei ole koskaan kuullutkaan yli 2000-vuotiaasta vampyyrista. Viimeistään tuhannen vuoden kohdalla henkinen ja fyysinen kehitys yleensä kääntyvät laskuun. Mitä enemmän tämän jälkeen vuosisatoja kasautuu harteille, sitä harvempi kestää ajatusta itsestään ikuisena petona, joka kokee maailman ympärillään yhä vieraammaksi paikaksi. Vanhimmat vampyyrit joko kuihtuvat olemattomiin tai järjestävät itsensä jotenkin muuten kohtaamaan lopullisen kuoleman.
Kliseitä, jotka eivät pidä paikkaansa: Vampyyrit eivät karta peilejä, he näkevät niistä kuvajaisensa ja näkyvät myös valokuvissa. Osa vampyyreista on tavalla tai toisella uskonnollisia, mutta uskonnolliset symbolit eivät aiheuta sen ihmeempiä reaktioita. Vampyyrit eivät osaa lentää, eivätkä osaa muuttua lepakoiksi tai muiksi eläimiksi. He voivat tulla ihmisten (ja muidenkin) koteihin kutsumatta, mikäli paikkoja ei ole jotenkin maagisesti suljettu. Valkosipuli ei vaikuta vampyyreihin.
Kuolema
Vampyyrit kestävät paljon ja paranevat paljon ihmisiä nopeammin pahoistakin vammoista, mutta kuolevat, jos pää irrotetaan. Vampyyreille vaarallisin kasvi on orapihlaja, josta valmistetulla vaarnalla vampyyrin voi tappaa. Muunlaiset vaarnat toki vahingoittavat pahasti ja saattavat tehdä vampyyrista toimintakyvyttömän, mutta eivät yksinään riitä lopullisesti sammuttamaan elämänliekkiä.
Tuli on kuolemaksi, mikäli vampyyri ei onnistu sammuttamaan itseään tarpeeksi nopeasti. Aiemmin auringonvalolla oli poikkeuksetta kohtalokkaita seurauksia eli vampyyrit roihahtivat välittömästi tuleen jouduttuaan auringonvalon kanssa tekemisiin, mutta vuosisatojen vieriessä vampyyrit ovat lajina kehittyneet koko ajan paremmin aurinkoa kestäviksi. He ovat kuitenkin edelleen sidottuja yöelämään, eivätkä voi mennä auringonvaloon saamatta palovammoja tai altistamatta itseään riskille syttyä tuleen muutamassa minuutissa.
Kun vampyyri kuolee, hänen ruumiinsa hajoaa tuhkaksi, mutta ei välittömästi. Nuorempien vampyyrien kohdalla lopulliseen hajoamiseen voi mennä päiviä, muinaisten kohdalla prosessi on hyvin nopea.
Yhteiskunta
Vampyyrien yhteiskunta ei ole erityisen organisoitunut, eikä siihen ollut tarvettakaan, sillä he harvoin muodostavat isoja yhteisöjä. Pienemmät paikallisyhteisöt toimivat kukin omalla tavallaan, eikä järjestäytynyttä "ulkopolitiikkaa" harjoiteta.
“Kuka on vahvin” -kysymykseen ei ole automaattista vastausta, sillä se on persoonakysymys. Vampyyreille henkinen vahvuus toisten yli on paljon fyysistä vahvuutta olennaisempi asia. Vampyyri kyllä voimistuu monella tasolla vanhetessaan, mutta pelkkä potentiaalinen vahvuus ei vielä kerro kaikkea. Oletuksia toki voidaan tehdä - 100-vuotias vampyyri on lähtökohtaisesti kaikella tapaa vahvempi kuin 10-vuotias.
Vampyyriksi saatetaan muuttaa minkäikäinen ihminen vain, tosin käytännössä hyvin nuorten lasten kehot eivät yleensä kestä muutosta. Muutetun ihmisen iällä ei voisi olla vähempää merkitystä sen kannalta, kuka on vahvempi ja millä tavalla. Monet muutkin ihmiselämän aikaiset ominaisuudet menettävät merkityksensä, koska vampyyrina ikään kuin syntyy uudelleen joksikin paljon suuremmaksi kuin ihminen, ja koko maailma heidän ympärillään vaihtuu muutoksen myötä. Vampyyrien yhteiskunnassa ei siis esiinny syrjintää iän, sukupuolen, seksuaalisuuden tms. perusteella.
Luojan ja luodun välit
Ihmisen muuttanutta vampyyria kutsutaan luojaksi ja hänen jälkeläistään luoduksi. Luojien ja luotujen välit voivat olla hyvin erilaiset: he voivat viettää koko ikuisuutensa yhdessä ja olla toisilleen tärkeimmät henkilöt maan päällä tai sitten luoja voi jättää luotunsa selviämään yksin heti muutoksen jälkeen. Neutraalit ja yhdentekevät välit eivät kuitenkaan ole, vaan usein edustavat jompaakumpaa ääripäätä. Monilla luojilla on henkinen yliote luoduistaan, mutta tämä on persoonakysymys, ei itsestäänselvyys.
Molemmat osapuolet tuntevat tuskallisella tavalla, jos toinen kuolee. Osalla tämä henkinen yhteys koskee muitakin tilanteita ja on yleensä suoraan verrannollinen siihen, kuinka läheiset välit luojalla ja luodulla on, ja kuinka paljon he ovat viettäneet aikaa yhdessä. Luoja/luotu voi esimerkiksi aistia, jos hänen luojansa/luotunsa on lähellä kuolemaa tai muutoin vaarassa sekä pystyä vaistoamaan hänen sijaintinsa esim. kaupunginosan tarkkuudella. (Valtasuhteessa olevat kykenevät tähän tarkemmin.)
Valtasuhde
Suullinen perimätieto tietää kertoa, että vielä tuhat vuotta sitten jokaisen luojan ja luodun välille syntyi erityinen valtasuhde (“sire bond”). Nykyään se on ennemminkin harvinaisuus, mutta kukaan ei oikein tiedä miksi, joten siitä on päädytty syytämään samaa evoluutiota, joka on taannut vampyyreille paremman sietokyvyn auringonvalolle. Valtasuhdetta ei näe päällepäin, mutta jokainen vampyyri, joka sellaisessa elää, kyllä tuntee sen.
Käytännössä valtasuhde tarkoittaa sitä, että luodulla ei ole pienintäkään mahdollisuutta vastustaa luojansa käskyä ja he myös tuntevat luojansa käskyvallan mihin ikinä menevätkin. Se ei anna mahdollisuutta varsinaiseen telepatiaan, mutta luoja ja luotu kyllä aistivat toistensa voimakkaita tunnetiloja ja kykenevät suunnistamaan toistensa luokse. Lisäksi valtasuhde aiheuttaa molemmissa irrationaalisen tarpeen olla ainakin jossain määrin toisen kanssa tekemisissä, eli edes yhteisestä sopimuksesta valtasuhteen alla elävät luoja ja luotu eivät voi vain lähteä loppuikuisuudeksi eri suuntiin.
Läpi vuosisatojen on huhuttu erilaisista keinoista valtasuhteen katkaisuun, mutta yleisesti siihen ei tiedetä mitään varmaa keinoa. Valtasuhde ei myöskään automaattisesti ole negatiivinen tai kärsimystä tuottava asia, tämä riippuu täysin luojan ja hänen luotunsa väleistä. Toki jokainen, joka on kokenut valtasuhteen katkeamisen esimerkiksi toisen osapuolen lopullisen kuoleman kautta, tietää kyllä, miten musertava kokemus se on. Sen on kuvailtu tuntuvan fyysisen kivun lisäksi siltä kuin itsekin lakkaisi hetkeksi olemasta olemassa.
Vaki-ihmiset
Osa vampyyreista on mieltynyt ajatukseen siitä, että heillä on vakituisesti vierellään yksi ja sama ihminen, joka tietää vampyyreiden olemassaolosta ja antaa vertaan vapaaehtoisesti. Tämä on kuitenkin aina riskialtista, joten tällaista ihmistä ei tule valita pelkän päähänpiston perusteella. Vaki-ihmisiin suhtaudutaan ulkopuolisten toimesta vampyyrin omaisuutena, joten muilla vampyyreilla ei ole oikeutta tulla juomaan toisen vaki-ihmisestä ilman omistajan lupaa.
Verien vaikutukset
Vampyyri juo vampyyrin verta: Ei vaikutuksia. Ei sovellu ravinnoksi eli vampyyri ei voi elää pelkällä toisen vampyyrin verellä. Käytännössä voi toimia jonkinlaisena symbolina vahvistamassa esim. eroottista latausta tai ikävällä tavalla korostamassa toisen alisteista asemaa.
Vampyyri juo kuolleesta ihmisestä: Selvästi heikentävä vaikutus vampyyrin voimiin. Voimat eivät palaudu, ennen kuin saa elävän ihmisen verta.
Vampyyri juo päihteiden vaikutuksen alaisena olevasta ihmisestä: Tuplavaikutus eli vampyyri päihtyy huomattavan paljon.
Ihminen juo vampyyrin verta: Parantavia vaikutuksia, mutta ei suurempia voimia tms. Jos ihminen nauttii säännöllisesti vampyyrin verta, vereen jää koukkuun kuin päihteisiin.
Vampyyrinmetsästäjät
'Metsästäjät' tai rennommin 'huntterit' tarkoittavat sukukuntia, muita järjestäytyneitä ryhmittymiä tai yksittäisiä henkilöitä, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen tappaa vampyyreja. Monacossa minkään metsästäjäsuvun tai muun ryhmittymän toimintaa ei ole tullut ilmi, joihinkin yksittäisiin metsästäjiin on satunnaisesti törmätty.
Veri
Vampyyrit voivat teoriassa elää ikuisesti, mutta tarvitsevat elääkseen verta. On yksilökohtaista, kuinka usein vampyyrin on juotava, mutta täysissä voimissa pysyäkseen keskimäärin noin kerran viikossa. Vampyyri voi vaipua koomaunen kaltaiseen tilaan, jolloin tarvitsee hyvin vähän verta vain silloin tällöin, mutta jonkun on joka tapauksessa huolehdittava, että häntä ruokitaan. Täysin ilman verta vampyyri lopulta kuihtuu hengiltä. Vampyyrit pysyvät hengissä myös eläinten verellä, mutta pitkällisen käytön myötä tämä alkaa vaikuttaa vampyyrin jäljellä olevaan inhimillisyyteen ja he muuttuvat eläinten kaltaisiksi käytökseltään ja osittain myös ulkonäöltään. Tämä ei yleisesti ottaen ole toivottavaa, koska vampyyreilla on tarpeeksi identiteettikriisiä sisäisen petonsa kanssa jo valmiiksi.
Muuttuminen
Vampyyriksi muuttaminen tapahtuu yksinkertaisimmillaan siten, että jos ihminen, josta vampyyri on juonut, kuolee niin, että hänellä on kehossaan tuon kyseisen vampyyrin verta, hän herää vampyyrina - jos herää. Saattaa käydä myös niin, että ihmisen keho ja/tai mieli eivät kestä muutosta, jolloin hän kuolee lopullisesti. Muutoksen keskellä ihmiskeho saattaa vaikuttaa pahasti sairastuneelta (kova kuume ja heikotus), joten useimmista ihmisistä täytyy pitää tarkasti huolta. Monet ovat tajuttomia koko muutoksen ajan. Muutoksen pituutta on mahdotonta ennustaa, mutta se riippuu ihmisen henkisestä ja fyysisestä kunnosta. Osa muuttuu hetkessä, osalla kestää päiviä.
Vastaheränneet vampyyrit ovat arvaamattomia ja nälkäisiä ja elävät ensimmäisen viikkonsa pitkälti vaistojensa varassa, ovat siis ns. eläimellisemmässä tilassa kuin vanhemmat vampyyrit. Tämän vuoksi jonkun on huolehdittava heistä tuona aikana, koska muutoin seuraukset saattavat olla vakavia sekä ympäristölle että heille itselleen.
Epäinhimillisen osan hyväksyminen osaksi itseä on monille vaikeaa. Sen sijaan, että asiaan tottuisi, se vain yleensä korostuu pitkän iän myötä mitä enemmän tulee tilanteita, joissa vampyyri menettää itsekontrollin, kun hänen elävä kuollut -puolensa pääsee niskan päälle. Vampyyrius ei ole ns. itsestäänselvyys, johon entinen ihminen vaivattomasti solahtaa, vaan vaatii paljon sopeutumista. On paljon vampyyreja, joiden mieli ja järki eivät ole vaurioitumatta kestäneet epäinhimillisyyden taakkaa.
Fysiologia
Vampyyrit eivät ole kylmiä, vaan heillä on oma verenkiertonsa, joka pysyy käynnissä juodun veren avulla. Vampyyreilla on ihmisiin nähden parantuneet aistit ja he ovat heitä paljon voimakkaampia ja nopeampia. Vampyyri pystyy esimerkiksi haavoituttuaan paranemaan nopeasti, mutta ei itsekseen, vaan tarvitsee tähän ihmisen verta. Toisten vampyyrien veri ei siis auta paranemaan, eikä se sovellu myöskään ravinnoksi.
Vampyyrien tarvitsee nukkua, joskaan ei yhtä paljon kuin ihmisten. Unentarve riippuu mm. siitä, kuinka paljon vampyyri kuluttaa energiaa. Vuorokausirytmi on yksilökohtainen: Jotkut vampyyrit nukkuvat hieman joka päivä, toiset valvovat viikon ja nukkuvat sitten vuorokauden putkeen. Monet vampyyrit nukkuvat edelleen turvallisuus- ja tottumussyistä ruumisarkuissa ja muissa suljetuissa tiloissa, vaikka kestävätkin auringonvaloa paremmin kuin satoja vuosia sitten.
Erityiskyvyt
Vampyyrit voivat hetkellisesti lumota ihmisiä ("glamour"), mutta jos lumous kohdistuu useasti samaan ihmiseen, se menettää tehoaan, koska ihminen tottuu siihen. Lumous haihduttaa vampyyrin näin halutessa myös muiston vampyyrista, joten heidän on mahdollista juoda verta uhreistaan tappamatta näitä. Vampyyrit voivat lumoamisen kautta päästä käsiksi myös ihmisten uniin ja on myös kuultu vampyyreista, jotka voivat tehdä näin toisille vampyyreille. Joillakin yksittäisillä vampyyreilla saattaa lisäksi olla joitain erikoisempia kykyjä, mutta tällaisista asioista kuulee yleensä vain epäluotettavia huhuja.
Heikkoudet
Vaikka vampyyrit teoriassa eläisivätkin ikuisesti, käytännössä kukaan ei ole koskaan kuullutkaan yli 2000-vuotiaasta vampyyrista. Viimeistään tuhannen vuoden kohdalla henkinen ja fyysinen kehitys yleensä kääntyvät laskuun. Mitä enemmän tämän jälkeen vuosisatoja kasautuu harteille, sitä harvempi kestää ajatusta itsestään ikuisena petona, joka kokee maailman ympärillään yhä vieraammaksi paikaksi. Vanhimmat vampyyrit joko kuihtuvat olemattomiin tai järjestävät itsensä jotenkin muuten kohtaamaan lopullisen kuoleman.
Kliseitä, jotka eivät pidä paikkaansa: Vampyyrit eivät karta peilejä, he näkevät niistä kuvajaisensa ja näkyvät myös valokuvissa. Osa vampyyreista on tavalla tai toisella uskonnollisia, mutta uskonnolliset symbolit eivät aiheuta sen ihmeempiä reaktioita. Vampyyrit eivät osaa lentää, eivätkä osaa muuttua lepakoiksi tai muiksi eläimiksi. He voivat tulla ihmisten (ja muidenkin) koteihin kutsumatta, mikäli paikkoja ei ole jotenkin maagisesti suljettu. Valkosipuli ei vaikuta vampyyreihin.
Kuolema
Vampyyrit kestävät paljon ja paranevat paljon ihmisiä nopeammin pahoistakin vammoista, mutta kuolevat, jos pää irrotetaan. Vampyyreille vaarallisin kasvi on orapihlaja, josta valmistetulla vaarnalla vampyyrin voi tappaa. Muunlaiset vaarnat toki vahingoittavat pahasti ja saattavat tehdä vampyyrista toimintakyvyttömän, mutta eivät yksinään riitä lopullisesti sammuttamaan elämänliekkiä.
Tuli on kuolemaksi, mikäli vampyyri ei onnistu sammuttamaan itseään tarpeeksi nopeasti. Aiemmin auringonvalolla oli poikkeuksetta kohtalokkaita seurauksia eli vampyyrit roihahtivat välittömästi tuleen jouduttuaan auringonvalon kanssa tekemisiin, mutta vuosisatojen vieriessä vampyyrit ovat lajina kehittyneet koko ajan paremmin aurinkoa kestäviksi. He ovat kuitenkin edelleen sidottuja yöelämään, eivätkä voi mennä auringonvaloon saamatta palovammoja tai altistamatta itseään riskille syttyä tuleen muutamassa minuutissa.
Kun vampyyri kuolee, hänen ruumiinsa hajoaa tuhkaksi, mutta ei välittömästi. Nuorempien vampyyrien kohdalla lopulliseen hajoamiseen voi mennä päiviä, muinaisten kohdalla prosessi on hyvin nopea.
Yhteiskunta
Vampyyrien yhteiskunta ei ole erityisen organisoitunut, eikä siihen ollut tarvettakaan, sillä he harvoin muodostavat isoja yhteisöjä. Pienemmät paikallisyhteisöt toimivat kukin omalla tavallaan, eikä järjestäytynyttä "ulkopolitiikkaa" harjoiteta.
“Kuka on vahvin” -kysymykseen ei ole automaattista vastausta, sillä se on persoonakysymys. Vampyyreille henkinen vahvuus toisten yli on paljon fyysistä vahvuutta olennaisempi asia. Vampyyri kyllä voimistuu monella tasolla vanhetessaan, mutta pelkkä potentiaalinen vahvuus ei vielä kerro kaikkea. Oletuksia toki voidaan tehdä - 100-vuotias vampyyri on lähtökohtaisesti kaikella tapaa vahvempi kuin 10-vuotias.
Vampyyriksi saatetaan muuttaa minkäikäinen ihminen vain, tosin käytännössä hyvin nuorten lasten kehot eivät yleensä kestä muutosta. Muutetun ihmisen iällä ei voisi olla vähempää merkitystä sen kannalta, kuka on vahvempi ja millä tavalla. Monet muutkin ihmiselämän aikaiset ominaisuudet menettävät merkityksensä, koska vampyyrina ikään kuin syntyy uudelleen joksikin paljon suuremmaksi kuin ihminen, ja koko maailma heidän ympärillään vaihtuu muutoksen myötä. Vampyyrien yhteiskunnassa ei siis esiinny syrjintää iän, sukupuolen, seksuaalisuuden tms. perusteella.
Luojan ja luodun välit
Ihmisen muuttanutta vampyyria kutsutaan luojaksi ja hänen jälkeläistään luoduksi. Luojien ja luotujen välit voivat olla hyvin erilaiset: he voivat viettää koko ikuisuutensa yhdessä ja olla toisilleen tärkeimmät henkilöt maan päällä tai sitten luoja voi jättää luotunsa selviämään yksin heti muutoksen jälkeen. Neutraalit ja yhdentekevät välit eivät kuitenkaan ole, vaan usein edustavat jompaakumpaa ääripäätä. Monilla luojilla on henkinen yliote luoduistaan, mutta tämä on persoonakysymys, ei itsestäänselvyys.
Molemmat osapuolet tuntevat tuskallisella tavalla, jos toinen kuolee. Osalla tämä henkinen yhteys koskee muitakin tilanteita ja on yleensä suoraan verrannollinen siihen, kuinka läheiset välit luojalla ja luodulla on, ja kuinka paljon he ovat viettäneet aikaa yhdessä. Luoja/luotu voi esimerkiksi aistia, jos hänen luojansa/luotunsa on lähellä kuolemaa tai muutoin vaarassa sekä pystyä vaistoamaan hänen sijaintinsa esim. kaupunginosan tarkkuudella. (Valtasuhteessa olevat kykenevät tähän tarkemmin.)
Valtasuhde
Suullinen perimätieto tietää kertoa, että vielä tuhat vuotta sitten jokaisen luojan ja luodun välille syntyi erityinen valtasuhde (“sire bond”). Nykyään se on ennemminkin harvinaisuus, mutta kukaan ei oikein tiedä miksi, joten siitä on päädytty syytämään samaa evoluutiota, joka on taannut vampyyreille paremman sietokyvyn auringonvalolle. Valtasuhdetta ei näe päällepäin, mutta jokainen vampyyri, joka sellaisessa elää, kyllä tuntee sen.
Käytännössä valtasuhde tarkoittaa sitä, että luodulla ei ole pienintäkään mahdollisuutta vastustaa luojansa käskyä ja he myös tuntevat luojansa käskyvallan mihin ikinä menevätkin. Se ei anna mahdollisuutta varsinaiseen telepatiaan, mutta luoja ja luotu kyllä aistivat toistensa voimakkaita tunnetiloja ja kykenevät suunnistamaan toistensa luokse. Lisäksi valtasuhde aiheuttaa molemmissa irrationaalisen tarpeen olla ainakin jossain määrin toisen kanssa tekemisissä, eli edes yhteisestä sopimuksesta valtasuhteen alla elävät luoja ja luotu eivät voi vain lähteä loppuikuisuudeksi eri suuntiin.
Läpi vuosisatojen on huhuttu erilaisista keinoista valtasuhteen katkaisuun, mutta yleisesti siihen ei tiedetä mitään varmaa keinoa. Valtasuhde ei myöskään automaattisesti ole negatiivinen tai kärsimystä tuottava asia, tämä riippuu täysin luojan ja hänen luotunsa väleistä. Toki jokainen, joka on kokenut valtasuhteen katkeamisen esimerkiksi toisen osapuolen lopullisen kuoleman kautta, tietää kyllä, miten musertava kokemus se on. Sen on kuvailtu tuntuvan fyysisen kivun lisäksi siltä kuin itsekin lakkaisi hetkeksi olemasta olemassa.
Vaki-ihmiset
Osa vampyyreista on mieltynyt ajatukseen siitä, että heillä on vakituisesti vierellään yksi ja sama ihminen, joka tietää vampyyreiden olemassaolosta ja antaa vertaan vapaaehtoisesti. Tämä on kuitenkin aina riskialtista, joten tällaista ihmistä ei tule valita pelkän päähänpiston perusteella. Vaki-ihmisiin suhtaudutaan ulkopuolisten toimesta vampyyrin omaisuutena, joten muilla vampyyreilla ei ole oikeutta tulla juomaan toisen vaki-ihmisestä ilman omistajan lupaa.
Verien vaikutukset
Vampyyri juo vampyyrin verta: Ei vaikutuksia. Ei sovellu ravinnoksi eli vampyyri ei voi elää pelkällä toisen vampyyrin verellä. Käytännössä voi toimia jonkinlaisena symbolina vahvistamassa esim. eroottista latausta tai ikävällä tavalla korostamassa toisen alisteista asemaa.
Vampyyri juo kuolleesta ihmisestä: Selvästi heikentävä vaikutus vampyyrin voimiin. Voimat eivät palaudu, ennen kuin saa elävän ihmisen verta.
Vampyyri juo päihteiden vaikutuksen alaisena olevasta ihmisestä: Tuplavaikutus eli vampyyri päihtyy huomattavan paljon.
Ihminen juo vampyyrin verta: Parantavia vaikutuksia, mutta ei suurempia voimia tms. Jos ihminen nauttii säännöllisesti vampyyrin verta, vereen jää koukkuun kuin päihteisiin.
Vampyyrinmetsästäjät
'Metsästäjät' tai rennommin 'huntterit' tarkoittavat sukukuntia, muita järjestäytyneitä ryhmittymiä tai yksittäisiä henkilöitä, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen tappaa vampyyreja. Monacossa minkään metsästäjäsuvun tai muun ryhmittymän toimintaa ei ole tullut ilmi, joihinkin yksittäisiin metsästäjiin on satunnaisesti törmätty.